28.05.2014 | Hanna Hauvala

Palveluiden sosiaalinen vastuullisuus erityisasiakasryhmän näkökulmasta Vol. 2

Seuraavaksi pääsemme tutustumaan Lähiruokaa lapsiperheille-kirjoitukseen, jonka ovat kirjoittaneet:

Oona Danielsbacka, Päivi Jokela, Meri-Kristiina Lehti, Jaana Roiha ja Saara Tarvainen

Mitä mieltä olet lähiruoasta, äiti?

Lähiruoka- käsite muuntuu moneksi. Lähiruokaan sisältyy ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen vastuullisuuden teemoja. Se, miten lähiruoka määritellään ja käsitetään, riippuu siitä, kuka siitä puhuu. Jokaisella taholla on oma näkemyksensä ja intressinsä lähiruokaan.

”Varhaisimmat ruokamuistoni tulevat ajalta, jolloin olin mummolassa, omenapuiden, perunamaiden, marjapensaiden ja kasvihuoneiden ympäröimänä. Muistan ikuisesti, miten hyvältä kasvihuonetomaatit tuoksuivat. Ukkini oli töissä teurastamolla ja haki pakettiautollaan lehmiä teuraaksi. Maakunnassa kierreltyään sai hän usein lahjaksi paikallista ternimaitoa ja lihatuotteita. Mummi valmisti itse kaikki ruoat puhtaista raaka-aineista. Jokunen vuosikymmen myöhemmin olen kolmen lapsen äiti ja haluaisin lasteni kokevan samoja makuelämyksiä.”

                                                                                                              ~Perheenäiti, kolme lasta~

Näin kertoo perheenäiti muistoistaan ja lapsuuden kokemuksistaan aikana, jolloin käsitettä lähiruoka ei ollut vielä olemassakaan.

”Lapsuuteni jälkeen tuli suurten markettien, ravintolaketjujen, keskittämisen, nopeuden ja tehokkuuden aika. Viime vuosina trendi on ollut takaisin lähituotantoon ja paikallisuuteen. Makujen, parempien ravintoarvojen, työllisyyden, jäljitettävyyden ja eläinten hyvinvoinnin vuoksi haluan ostaa lähiruokaa. Pienillä viljelijöillä on myös enemmän vaihtoehtoja markettien tarjontaan.”

                                                                                                              ~Perheenäiti, kolme lasta~

Nykypäivänä lähellä tuotettu on noussut voimakkaammin arvotekijäksi muiden arvotekijöiden rinnalle. Kuluttajille paikallinen hyvinvointi ilmenee konkreettisimmin lähiruokana. Lähi- ja luomuruuan suosio on ollut kasvussa, mikä ilmentää maailmanlaajuista ruoan aitoutta ja luonnollisuutta korostavaa trendiä.

Isot brändit kiinnostavat kuluttajia, niiden lisäksi halutaan paikallisia tuotteita. Kansainvälistyminen on laajentanut kuluttajien makutottumuksia ja kauppojen valikoimaa.  Myös ravitsemusasiat ovat olleet puheenaiheina viime vuosikymmeninä. Nyt rinnalle vaikuttaisi tulevan tarve tietää syömästään ruoasta ja sen alkuperästä aiempaa enemmän. Paikallisuuteen pääosa kuluttajista suhtautuu myönteisesti. Noin 90 % osuus vastaajista ajattelee tukevansa elävää maaseutua ostaessaan suomalaista ruokaa. Kolme neljästä haluaa ostaa kaupasta lähialueella tuotettuja elintarvikkeita.

”Tietysti se on ekologinen valinta, kun kuljetusmatkat ovat lyhyet. Mutta ennen kaikkea lähiruoan käytöstä on hyötyä pienille tuottajille, jos mahdollisimman moni käyttää heidän tuotteitaan eikä heidän tarvitse kuljettaa sitä pitkiä matkoja. Lisäksi ketjussa jää usein yksi tai kaksikin porrasta pois, joten tuottaja saa paremman hinnan tuotteilleen. Meillä on esim. noin kymmenen ihmistä, joilta haemme vuorotellen raakamaitoa ja kananmunia suoraan tilalta. Tuottaja saa paremman hinnan kuin Valiolta tai keskusliikkeiltä.”

                                                                                       ~Perheenäiti, töissä elintarvikealalla~

Pienen vauvan äiti ja sivutoiminen viljelijä kertoi, että hän saa tietenkin itse tuottajana suoraan omasta pellosta ja navetasta lähiruokaa, mutta juuri tuottajalle jäävä parempi kate ja ruuan jäljitettävyys olivat tärkeitä asioita. Hän otti myös esille eettiset tuotantotavat, tärkeä valintakriteeri hänelle on eettinen kestävyys, oli kyse ravintolaruuasta tai lihatiskin valikoimasta.

Kouluikäisten lasten äiti kertoi, että hän valitsee kaupassa mielellään lähellä tuotettua ruokaa, mutta koska hänellä on kotona paljon kuluttavia, kasvavia lapsia, on hinta usein ratkaiseva valintakriteeri. Hänkin otti esille tuottajien paremman pärjäämisen ja työpaikkojen säilymisen, mikäli lähiruokaa suosittaisiin enemmän. Lähiruokaa hän piti lähes luomuruoan veroisena ja arvosti sitä korkealle.

TNS Gallup teki suomalaisen ruokatutkimuksen elokuussa 2013, missä selvisi että kotimainen ruoka ja lähiruoan arvostus ovat kasvussa. Jäljitettävyyttä piti arvossa 60 % vastaajista (iältään 18-75 vuotta).  Ruokakohut ovat lisänneet kotimaisen ruoan arvostusta 66 % mielestä. Ruoanlaitto on perheen yhdessäolon hetki ja hyvää ruokaa arvostetaan. Ruokahifistelystä ollaan palaamassa aitojen makujen maailmaan. Paluuta juurille tukee lähiruoan arvostuksen kasvu.

Miten lähiruoan saatavuutta sitten voisi parantaa?

Lähiruoan käyttö on vielä vähäistä: Suomessa ostetusta ruoasta 80 prosenttia on kotimaista ja siitä arviolta kahdeksan prosenttia lähiruokaa. Lähiruuan käyttöä on pienentänyt sen heikko saatavuus ja tietämys. Viime vuosina kauppa on lisännyt tarjontaa. Pienet lähi- ja luomuruokaan erikoistuneet netti-, tori- ja kivijalkakaupat ovat yleistyneet keskittyneiden keskusliikkeiden rinnalle.

”Lähiraaka-aineita on vaikeampi hankkia, mutta parhaiten niitä löydän paikallisista lähiruokamyymälöistä, toreilta ja markkinoilta. Lähiruokatuotteiden hinta voi tulla suurperheillä vastaan esimerkiksi lihan hankinnassa. Siskoni hankkii yhden lapsen perheeseen lähiruokaa mielellään puhtauden ja terveellisen mielikuvan vuoksi. Tuotteita ei tosin ole helposti saatavilla, mutta hinta ei ole kynnyskysymys.”

                                                                                                             ~Perheenäiti, kolme lasta~

Kaupoissa paikalliset tuotteet enimmäkseen täydentävät valikoimaa. Varsinkin itsepalvelumyymälässä kuluttajan voi olla vaikea löytää tavarapaljouden keskeltä paikallisia elintarvikkeita. Lähiruoan tunnistettavuus vaatii vahvistamista. Siinä voidaan käyttää merkkejä, esimerkiksi Maakuntien Parhaat -tunnusta.

Pienten yritysten on vaikea saada tuotteitaan myyntiin isoihin marketteihin, koska marketit ottavat tuotepaikkoja vastaan suuria summia rahaa, joihin pienyrittäjillä ei ole varaa. Kesäisin torilta saatavat kasvikset, vihannekset, marjat, kalat ja lihat nousivat suureen arvoon. Kuluttajan kannattaisi huomioida sesongit, eli syötäisiin vuodenajan mukaista ruokaa.

Lähiruoan parempaan saatavuuteen haastateltavamme esittivät ratkaisuksi, että yleensäkin tuottajahinnan paraneminen lisäisi tuotantoa ja tarjontaa. He toivoivat joustoa kaupan ja myös julkisten hankintojen osalta, koska pieni tuottaja ei pysty sitoutumaan suuriin tuotantomääriin ja joskus hyllyssä saattaa olla puutteita.

Tuottajan kehitysajatus oli, että teurastussäännöksiä voisi helpottaa niin, että tilalta olisi mahdollista myydä lihat suoraan kuluttajalle, nyt teurastus- ja leikkuukulut voivat olla jopa kolmannes hinnasta.

Ihmiset sanovat välittävänsä näistä ajatuksista, mutta Jyväskylään perustettu lähiruoka-kauppa kaatui melkein heti avattuaan. Tarkoittaako tämä sitä että arvot eivät riitä sinne asti että kävisi kauppareissulla kahdessa kaupassa?

Raaka-aineesta reseptiksi

Lähiruoassa raaka-aine ja sen tuoreus ovat tärkeitä, mutta ne pelkästään eivät riitä. Reseptit ja valmistusmenetelmät ratkaisevat, miltä tuote maistuu. Ravintolamaailma on villiintynyt lähiruoka-ajatuksesta jo muutama vuosi sitten. Monet jyväskyläläiset ravintolat mainostavat tuotteitaan lähiruoka-ajattelun kautta, ja sillä että he ovat tehneet yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa (esim. Jalo ja Mummin Pullapuoti).

Eräs haastateltu äiti ehdotti, että pientuottajien tulisi pystyä paremmin tuomaan julkiselle puolelle, kuten kouluruokailuun, omia tuotteitaan hankintalakia höllentämällä. Toivottavasti päättäjät helpottaisivat pientuottajien pääsyä suuremmille markkinoille.

Ravintolakeittiöihin päästäkseen tulisi tuottajien myös rohkeasti tarjota tuotteitaan myyntiin. Ravintoloissa hintaakin korkeammaksi kysymykseksi voi tulla raaka-aineiden tasainen saatavuus ja logistiikkakysymykset.

Lähiruokakeskustelu on paljolti raaka-ainelähtöinen. Keskustelua pitää laajentaa osaamislähtöiseksi. Paikallinen kulttuuri, tieto-taito ja alkutuotannon menestyminen tuovat lisäarvoa lähiruoalle. Kuluttaja määrittelee lähiruoan kuitenkin itse. Lähiruokaan yhdistyy tunnetaso: helsinkiläiselle perheenäidille voi lähiruokaa olla omalla synnyinseudullaan kasvaneet perunat. Paikallisuuden lisäksi lähiruokaan liitetään myös muita ulottuvuuksia, kuten tuoreus, sesonginmukaisuus, tuotannon pienuus ja jäljitettävyys.

 

Lähteet:

Perheenäitien haastattelut

Omat kokemukset

TNS Gallup. Lähiruoka kiinnostaa yhä enemmän. Uutiskirje.

Sitra. Luomu- ja lähiruoka.

Maa- ja metsätalousministeriö. Lähiruokaa.

MTT Taloustutkimus. Viljaketjun vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen. Hankkeen loppuraportti.

MTT Taloustutkimus. Elintarvikeketjun vastuullisuus. Tutkimusraportti.

 

Suosituimmat avainsanat

benchmarking, Corporate social responsibility, eettisyys, ekologinen kestävyys, erityisasiakasryhmä, esteettömyys, EU, ihmisoikeudet, ikäihmiset, jätteiden lajittelu, Keski-Suomi, KESMA II-hanke, kestävyys, kestävä matkailu, kotimaa, kulttuuri, kulttuurinen kestävyys, kulttuuriperintö, lapsiperhe, lapsityövoima, liiketoiminta, lähiruoka, maatiaiskasvit, markkinointi, matkailu, matkailua kaikille, oikeudenmukaisuus, organizational ethics, palvelu, perinnekasvit, ravintolapalvelut, ruokamatkailu, ruukki, saavutettavuus, sosiaalinen kestävyys, Tarinakone, tarinallistaminen, Tarinatyöpaja, Uusi-Seelanti, valosaaste, vastuullinen matkailu, vastuullinen palveluliiketoiminta, vastuullisuus, viestintä, ympäristön suunnittelu

Uusimmat blogijulkaisut

18.12.2014 Kiitos!

Kiitos kaikille KESMAn matkassa kulkeneille! Työkaluihin ja tuotoksiin pääsette tutustumaan hankkeen internetsivuilla: www.kestavamatkailu.fi. Otattehan työkalut tehokkaaseen käyttöön ja vinkkaatte kaverillekin … Lue lisää >

10.12.2014 Tulevaisuuden vastuullinen kuluttaja

Kirjoittanut Lahden ammattikorkeakoulun matkailuopiskelija Mia Kari Ekologisuus, eettisyys, hiilijalanjälki, vastuullisuus, lähiruoka, luomu… kuulostaako tutulta? Vastuullisesta kuluttamisesta ja ekologisista valinnoista on tullut trendi, … Lue lisää >

26.11.2014 Seisahdutaanko hetkeksi ja vedetään happea?

Kirjoittanut Katja Piiponniemi, restonomiopiskelija LAMKista Hetkeksi vain, ei me tähän jäädä lopullisesti paikoilleen, kunhan ollaan hetki aivan hissuksiin ja mietitään. … Lue lisää >

10.11.2014 Hankkeeseen harjoittelun kautta

Kirjoittanut Johanna Huuskonen, joka opiskelee JAMKissa Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmassa, suuntautumisvaihtoehtonaan kuluttajapalvelut Puolitoista vuotta sitten opiskelin toista vuotta Jyväskylän ammattikorkeakoulussa … Lue lisää >

17.10.2014 Lisää opiskelija-ajatuksia Vastuullisesta Palveluliiketoiminnasta

Lahden ammattikorkeakoulun Vastuullinen Palveluliiketoiminta-kurssille osallistui mahdollisuuksien mukaan KESMA II-hankkeen yrittäjiä ja Lahden Ammattikorkeakoulun matkailualan opiskelijoita. Kurssilla pohdittiin vetäjänä toimivan Michael Lettenmeierin johdolla mm. seuraavia kysymyksiä: Miten voit … Lue lisää >